Virallinen C.I.B.!

päivitetty palkintoseinä

Tänään tuli postissa Börjelle vahvistus ja diplomi kansanvälisestä muotovalion arvosta. Sainkin sen haettua melkein vuosi valioitumisen jälkeen. Tarvittavat CACIBit saatiin kasaan jo vuosi sitten Jyväskylän näyttelyssä. Poika on C-pentueen ensimmäinen Int. Ch. elikkä nykytermein C.I.B.

Ja taas korvakontrollissa

Tänään taas päivitettiin Kertun korvien kunto. Vasen on terve ja oikeaankin korvaan on alkanut kasvaa tärykalvo. Kasvaimia siellä edelleen näkyy korvakäytävissä ja niinpä saamme lähetteen YESsiin, jossa kirurgi kartoittaa tilanteen.

Se mikä oli huolestuttavampaa, oli että Kerttu on laihtunut nyt keväästä jo 9 kg. Taitaa olla ruokapäivityksen aika, sillä painon ei ole enää tarkoitus laskea. Toivottavasti painon laskuun ei ole mitään muuta syytä.

Nuku hyvin Munda-mummu

Suru-uutinen tavoitti meidät tänään. Munda-mummu on nukkunut pois. Nyt mummu jäljestää kilpaa Pekon kanssa tuolla jossain.

Terveys- ja tuhopäivitystä

Taas on Kepan korvat kontrolloitu. Vasen korva sai jo terveen paperit ja ahtaumakin on kadonnut. Oikean korvan kasvain on nyt pienentynyt puoleen, hiiva kadonnut ja sauvabakteerit vähentyneet merkittävästi. Lisälääkkeeksi aloitettiin kortisonikuuri, jonka pitäisi nopeuttaa paranemista. Parin viikon päästä taas lääkäri kurkistaa korvaan.

Börje oli samaan aikaan kotona ollessaan operoinut aikansa kuluksi taas kaikenlaista. Ensi reaktio ovesta kotiin tultuani oli suunnaton hätä ja tassujen tarkistus. Ei verta missään. Seuraavaksi koirat niskapersotteella takapihan ovesta ulos ja tuhojen arviointi saattoi alkaa.

1. Kukkaruukut ikkunalaudalta lattialla, kukat ja mullat sikinsokin olohuoneessa

2. Hattuhyllyn isot laatikot vedetty alas, avattu ja sisältö levitelty ympäri kämppää

3. Hattuhyllyllä olleet kaksi isoa palapeiliä pudotettu lattialle tuhannen pirstaleiksi

Onni töllön töissä oli todellakin se, ettei yksikään lasinsiru ollut leikannut reikää Börjen tassunpohjaan. On se hulluntuuria, pahimmassa tapauksessa olisi heti ovelta jouduttu kääntymään takaisin lääkäriin.

Oh, what a wonderful morning!

aamutoimet

jäiköhän Börjen kuppiin vielä jotakin

lumiukko

Mahtava jälkipäivä mökillä!

Namia jaossa, pikkuruinen Ali on porukassa mukana täysivaltaisena jäsenenä

"Pitäkää naminne, löysin jotain mukavampaa nakerreltavaa"

Eilen lauantaina saimme vieraaksi Ali-pojan perheineen mökille. Tarkoituksena oli viettää jälkipäivää. Teimmekin eri pituisia ja eri-ikäisiä jälkiä lähimaastoon. Pikku Ali , 4 kk, suoriutui erinomaisesti n. 200 m jäljestä, jossa oli oikeaoppinen 90 asteen kulma. Tunnistuskin sujui iloisesti. Börje ja Kerttu jäljestivät hieman vanhempia jälkiä. Koirat todella tuntuivat nauttivan metsässä liikkumisesta, eikä pitkä tauko ollut rapistuttanut jälkiviettiä. Börjen tunnistus oli kyllä vähän siinä ja siinä. Jälkeä jatkettiin Elmeri-isovaarin tavoin takajäljelle vain hipaisten maalimiestä. Ne on nuo maalimiehet vaan tosijätkien tiellä jälkihommissa...

Laumajärjestys sovittiin nopeasti ja koirat viihtyivä mukavasti keskenään. Ali vain kummasteli mikseivät nuo meidän koirulit viitsi sen kummemmin leikkiä, piti ihan käydä peppua heiluttamassa kuonon edessä ja vähän ulvahdellakin. Börje oli ulvonnasta ihan ihmeissään ja pakeni helmoihini. Kerttu pentuna ollessaan hoiti tuon leikkiinkutsun paljon suoraviivaisemmin. Se yksinkertaisesti istui nukkuvan Pekon naamalle. Ja siitähän seurasi aina jonkilaista äksöniä. Börje yksinkertaisesti vain mätkii tassulla päin pläsiä tahtoessaan leikkiä.

Ja ne tuliaiskarjalanpiirakat! Timon äiti tekee varmasti Suomen parhaat piirakat. Ahmimme niitä urakalla ja niitä riittää vielä kotipakkaseenkin tulevia herkkuhetkiä varten. Kiitos, kiitos! Oli mukava päivä.

Tuhotöitä

Börjellä on ollut vilkas pariviikkoinen. Perinteisesti syksyllä, naapurinarttujen juoksujen aikaan, poika aktivoituu ja on "man of the men" ja niinpä kotona alkaakin tapahtua kaikenlaista säätöä. Päivänä muutamana on kaiveltu Azran laatikoita ja tuunattu löydettyjä tavaroita uuteen kuosiin.

Viime viikolla laittelin lohiwokkia ja ehdin sentään itse siitä kerran syödä. Kotona oli oudon hiljaista ( se on yleensä varma merkki, että töllön töissä ollaan), kurkkasin keittiöön ja siellähän herra seisoi etutassut hellalla ja pää wokkipannussa. Ja koirat herkuttelivat iltasella lohiwokin rippeillä.

Joku päivä sitten kotiin tultaessa, huomattiin että talvi oli tullut sisälle asuntoon. Börje oli tutkinut mitä tyynyn sisällä mahtaa olla ja vetänyt kaikki täytteet ulos hujan hajan.

Viime viikonloppuna huomasin että herra oli mennyt "takakautta" sisään takkini taskuun, jonne oli unohtunut koirien herkkunameja. Taskun vetoketjuhan oli kiinni niin tottakai oli yksinkertaisinta syödä reikä sisäpuolelta ja noukkia namit pois happanemasta.

Puutarha ei tule enää entiselleen koskaan, niin täynnä kuoppia se on. Ensi keväänä tulee unohtumattomat yo-juhlat, kun joku taittaa jalkansa pihalla liikkuessaan.

Ja mamma karjuu pihalla ja mättää kirosanoja kyläläisten riemuksi...

Miulla on varmaan hirveä maine tällä kulmalla.