Olipas mukava joulu!

Tänä vuonna vietimme joulua Pohjois-Karjalan mökillä. Aattoiltapäivällä vierailtiin Joensuussa mummin ja ukin luona ja avattiin paketit, yöksi palattiin mökille suureen hiljaisuuteen, metsän keskelle.

Mökillä oli tosi mukavaa. Koirat sai peuhata lumessa mielin määrin ja ihmiset rentoutuivat hyvän ruuan ja kirjojen parissa. Takassa palaa ritisivät halot ja ulkona paloi roihut. Pekolle sytytimme oman kynttilän lyhtyyn. Poika nukkuu siellä kaukana Raippaluodon suuren kuusen juurella.


Tunnelmallista ja rentouttavaa rankan työsyksyn jälkeen. Nyt on ladattu akkuja kevään levytys- ym. työsessioita varten. Kyllä tällaisella latauksella taas jaksaa...

Jouluhässäkkää

En tiedä miten ihmeessä toiset saa otettua hienoja joulukuvia, jossa pikku vihit ovat kiltisti asennossa tuijottaen kameraan. Meijän viikarit ei asetu kuvaan asiallisesti sitten millään.


Joulusta taitaa tulla unohtumaton, sillä Börje on keksinyt että iltaisin Kertulla on juoksu, huom, siis vain iltaisin. Heebo rytkyttää vähän väliä ja saa myös vähän väliä turpiinsa Kertulta. Sitten se juoksu siirtyy jotenkin minuun. Ja vain iltaisin. Päivällä meillä ei ole juoksuja.

Tuskin maltan odottaan joulua pikku mökissämme siellä korvessa. Tilaa on vähän ja jos herran hormoonit käy yhtä kuumana kun nyt, voi paikat käydä vähän ahtaiksi ja jotakin koiraa joudutaan kiikuttamaan parsittavaksi pyhien aikaan.

Mistä tuntee joulun?

Aloiteltiin tänään mahtavasti etuajassa joulun laitto. Kannoin kuusen sisään sulamaan ja nyt illalla upean Kakkara-joulukonsertin jälkeen koristeltiin se. Olen kuusi vuotta sitten saanut oppilaaltani upeita tsekkiläisiä puhallettuja lasipalloja ja tähän asti olen pystynyt niitä varjelemaan koirilta. Tänä vuonna kuusen koristelun jälkeen kesti noin kolme minuuttia kunnes Börje huiskaisi hännällään yhden näistä taideteoksista tuhannen säpäleiksi.
Lahjoja sain aivan valtavasti oppilailtani ja yhdessä on niitä availtu. Kerttu on aivan sekaisin karkkirasioiden huumaavasta tuoksusta. Ne täytyykin visusti piilottaa sekä Kepalta että suklaarotta Azralta.

Se on kuulkaas loma nyt ja huomenna ohjelmassa jouluinen Porvoo, todellinen "kurttuulimatka" vanhaan jouluun ystäväni kanssa. Sitten alkaa hiljentyminen suureen juhlaan....

Olipa päivä!

Eilen osallistuttiin taas perinteiseen Voittaja-näyttelyyn Messukeskuksessa. Lähtö oli yllättävän takkuista, alkaa tosiaan tuo näyttelyväsymys painaa.


Börje pääsi ensimmäisenä kehään. Tuomari Holm antoi siitä lausunnon:
Hyväntyyppinen voimakas valiouros. Kallo hieman leveä. Hyvät silmät. Hyvät korvat. Hyvä täyteläinen runko. Litteät etukäpälät. Liikkuu hyvin.
VAL ERI, VAK3, Pu3

Kerttu löntysteli näytille seuraavana:
Hyväntyyppinen valionarttu, jolla on erinomainen pää ja ilme. Hyvät tummat silmät. Hyvät korvat. Esitetään hieman lihavassa kunnossa. Liikkuu rodunomaisesti.
VAL ERI, VAK1, PN1, VSP, CACIB, V-08

Jotenkin tuo maininta lihavuudesta ei yllättänyt yhtään, vaan tulipa taas titteli jonon jatkoksi.

Kasvattajaluokassakin jäi KP saamatta juuri Kertun mahtavan kehonmuodostuksen vuoksi. Jatkossahan kasvattajalla ei ole enää huolta, että meidän liian lihava koiramme pilaa ryhmän, kun jäämme nyt pois näistä kuvioista. Onneksi kasvattajalla on paljon hyviä koiria. ROP oli Kertun velipoika Roki!

Meillä oli oikein kannustusjoukot mukana ja Fanni palkitsi karvakorvat ihanilla pipareilla. Kiitos Fanni!
Tosin Kerttu perinteiseen tyyliin vei osan Börjen piparista.

Jännittävin ja mielenkiintoisin osio koko näyttelyssä alkoikin heti kehän jälkeen kun Börje määrättiin doping-testiin! Ensin tutkittiin tunnistusmerkintä ja sitten sain valita kolmesta testipakkauksesta oman, joka aukaistiin silmieni alla. Tarkastettiin että kumpikin näytepurkki oli sinetöity. Sitten lähdettiin näytteen ottoon. Pissapurkki asetettiin sellaiseen varrelliseen kehikkoon ja sitä sitten työntelin koiran alle sen virtsatessa. On muuten helpommin sanottu kun tehty. Bönö nosteli kiitettävästi jalkaa, mutta meikäläisen osumatarkkuus kepin kanssa oli sen verran heikko, ettei tarvittavaa määrää kertynyt ensimmäisellä yrityskerralla. Välillä käytiin juottamassa koira ja odoteltiin. Samalla tuli annettua testaajille tuhti tietopaketti viheistä ja hikijäljestä. Testaajat ovat mukana koko näytteenkeräys ajan. Vihdoin sain kerättyä tarpeellisen määrän näytettä ja silmieni edessä näytepurkki avattiin, täytettiin ja sinetöitiin uudelleen. Näyte lähti samaan labraan, missä ihmisurheilijoidenkin testinäytteet tutkitaan. Parin viikon päästä otetaan yhteyttä, jos testistä löytyi jotain kiellettyä ainetta.
Koko testi oli mielenkiintoinen prosessi ja meistä se oli yksinomaan kunnia-asia päästä/joutua testattavaksi. Kaikki koiranomistajat eivät kuulema ole olleet samaa mieltä. Jos on phtaat keinot harrastuksessa, ei mielestäni asiasta tarvitese hermostua. Onhan meidän kaikkien etu, että sairaat ja doupatut koirat eivät asiinny näyttelyissä ja että kontrolloidaan ettei koiranomistajilla voitontavoittelu mene överiksi luvattomilla keinoilla.
Toivottavasti Bönö ei oo raskaana, mitään lääkkeitä en tiedä sille antaneeni.

Rauhallista Itsenäisyyspäivää!

Koko itsenäisyysaamu on puuhailtu uutterasti:

Oksenneltu heti aamusta eteisen matoille ja lattialle.
Haukuttu ja peloteltu takapihalta käsin kaikki läheisille sankarihaudoille menijät.
Vedettiin porukalla naapurin tädin kanssa lippu salkoon. Ei sentään Maamme-laulua ulvottu, vaikka läheltä piti, kun ohi kulki just samaan aikaan pikku ranskis uudessa talvitakissaan.
Syötiin maittava itsenäisyyspäivän ateria ja jälkkäriks kaluttiin puruluut.

Nyt on aika ottaa pikku nokoset, että illalla jaksaa seurata linnan juhlia.