Tänä vuonna vietimme joulua Pohjois-Karjalan mökillä. Aattoiltapäivällä vierailtiin Joensuussa mummin ja ukin luona ja avattiin paketit, yöksi palattiin mökille suureen hiljaisuuteen, metsän keskelle.
Mökillä oli tosi mukavaa. Koirat sai peuhata lumessa mielin määrin ja ihmiset rentoutuivat hyvän ruuan ja kirjojen parissa. Takassa palaa ritisivät halot ja ulkona paloi roihut. Pekolle sytytimme oman kynttilän lyhtyyn. Poika nukkuu siellä kaukana Raippaluodon suuren kuusen juurella.
Tunnelmallista ja rentouttavaa rankan työsyksyn jälkeen. Nyt on ladattu akkuja kevään levytys- ym. työsessioita varten. Kyllä tällaisella latauksella taas jaksaa...
En tiedä miten ihmeessä toiset saa otettua hienoja joulukuvia, jossa pikku vihit ovat kiltisti asennossa tuijottaen kameraan. Meijän viikarit ei asetu kuvaan asiallisesti sitten millään.
Joulusta taitaa tulla unohtumaton, sillä Börje on keksinyt että iltaisin Kertulla on juoksu, huom, siis vain iltaisin. Heebo rytkyttää vähän väliä ja saa myös vähän väliä turpiinsa Kertulta. Sitten se juoksu siirtyy jotenkin minuun. Ja vain iltaisin. Päivällä meillä ei ole juoksuja.
Tuskin maltan odottaan joulua pikku mökissämme siellä korvessa. Tilaa on vähän ja jos herran hormoonit käy yhtä kuumana kun nyt, voi paikat käydä vähän ahtaiksi ja jotakin koiraa joudutaan kiikuttamaan parsittavaksi pyhien aikaan.
Aloiteltiin tänään mahtavasti etuajassa joulun laitto. Kannoin kuusen sisään sulamaan ja nyt illalla upean Kakkara-joulukonsertin jälkeen koristeltiin se. Olen kuusi vuotta sitten saanut oppilaaltani upeita tsekkiläisiä puhallettuja lasipalloja ja tähän asti olen pystynyt niitä varjelemaan koirilta. Tänä vuonna kuusen koristelun jälkeen kesti noin kolme minuuttia kunnes Börje huiskaisi hännällään yhden näistä taideteoksista tuhannen säpäleiksi. Lahjoja sain aivan valtavasti oppilailtani ja yhdessä on niitä availtu. Kerttu on aivan sekaisin karkkirasioiden huumaavasta tuoksusta. Ne täytyykin visusti piilottaa sekä Kepalta että suklaarotta Azralta.
Se on kuulkaas loma nyt ja huomenna ohjelmassa jouluinen Porvoo, todellinen "kurttuulimatka" vanhaan jouluun ystäväni kanssa. Sitten alkaa hiljentyminen suureen juhlaan....
Eilen osallistuttiin taas perinteiseen Voittaja-näyttelyyn Messukeskuksessa. Lähtö oli yllättävän takkuista, alkaa tosiaan tuo näyttelyväsymys painaa.
Börje pääsi ensimmäisenä kehään. Tuomari Holm antoi siitä lausunnon: Hyväntyyppinen voimakas valiouros. Kallo hieman leveä. Hyvät silmät. Hyvät korvat. Hyvä täyteläinen runko. Litteät etukäpälät. Liikkuu hyvin. VAL ERI, VAK3, Pu3
Kerttu löntysteli näytille seuraavana: Hyväntyyppinen valionarttu, jolla on erinomainen pää ja ilme. Hyvät tummat silmät. Hyvät korvat. Esitetään hieman lihavassa kunnossa. Liikkuu rodunomaisesti. VAL ERI, VAK1, PN1, VSP, CACIB, V-08
Jotenkin tuo maininta lihavuudesta ei yllättänyt yhtään, vaan tulipa taas titteli jonon jatkoksi.
Kasvattajaluokassakin jäi KP saamatta juuri Kertun mahtavan kehonmuodostuksen vuoksi. Jatkossahan kasvattajalla ei ole enää huolta, että meidän liian lihava koiramme pilaa ryhmän, kun jäämme nyt pois näistä kuvioista. Onneksi kasvattajalla on paljon hyviä koiria. ROP oli Kertun velipoika Roki! Meillä oli oikein kannustusjoukot mukana ja Fanni palkitsi karvakorvat ihanilla pipareilla. Kiitos Fanni! Tosin Kerttu perinteiseen tyyliin vei osan Börjen piparista. Jännittävin ja mielenkiintoisin osio koko näyttelyssä alkoikin heti kehän jälkeen kun Börje määrättiin doping-testiin! Ensin tutkittiin tunnistusmerkintä ja sitten sain valita kolmesta testipakkauksesta oman, joka aukaistiin silmieni alla. Tarkastettiin että kumpikin näytepurkki oli sinetöity. Sitten lähdettiin näytteen ottoon. Pissapurkki asetettiin sellaiseen varrelliseen kehikkoon ja sitä sitten työntelin koiran alle sen virtsatessa. On muuten helpommin sanottu kun tehty. Bönö nosteli kiitettävästi jalkaa, mutta meikäläisen osumatarkkuus kepin kanssa oli sen verran heikko, ettei tarvittavaa määrää kertynyt ensimmäisellä yrityskerralla. Välillä käytiin juottamassa koira ja odoteltiin. Samalla tuli annettua testaajille tuhti tietopaketti viheistä ja hikijäljestä. Testaajat ovat mukana koko näytteenkeräys ajan. Vihdoin sain kerättyä tarpeellisen määrän näytettä ja silmieni edessä näytepurkki avattiin, täytettiin ja sinetöitiin uudelleen. Näyte lähti samaan labraan, missä ihmisurheilijoidenkin testinäytteet tutkitaan. Parin viikon päästä otetaan yhteyttä, jos testistä löytyi jotain kiellettyä ainetta. Koko testi oli mielenkiintoinen prosessi ja meistä se oli yksinomaan kunnia-asia päästä/joutua testattavaksi. Kaikki koiranomistajat eivät kuulema ole olleet samaa mieltä. Jos on phtaat keinot harrastuksessa, ei mielestäni asiasta tarvitese hermostua. Onhan meidän kaikkien etu, että sairaat ja doupatut koirat eivät asiinny näyttelyissä ja että kontrolloidaan ettei koiranomistajilla voitontavoittelu mene överiksi luvattomilla keinoilla. Toivottavasti Bönö ei oo raskaana, mitään lääkkeitä en tiedä sille antaneeni.
Oksenneltu heti aamusta eteisen matoille ja lattialle. Haukuttu ja peloteltu takapihalta käsin kaikki läheisille sankarihaudoille menijät. Vedettiin porukalla naapurin tädin kanssa lippu salkoon. Ei sentään Maamme-laulua ulvottu, vaikka läheltä piti, kun ohi kulki just samaan aikaan pikku ranskis uudessa talvitakissaan. Syötiin maittava itsenäisyyspäivän ateria ja jälkkäriks kaluttiin puruluut.
Nyt on aika ottaa pikku nokoset, että illalla jaksaa seurata linnan juhlia.
Kun eilen päivitin koirien ruusukeseinää ja siivosin pokaalihyllyjä, yllätyin mitä kaikkea tässä vuosien varrella on koirille kertynyt, on pyttyä, pokaalia, maljakkoa, kivituikkua, viinilaseja ja lasiläpyskää. Pokaaleja emme ole ottaneet vastaan enää pariin vuoteen. Tämä oli sellainen ajantasaus, kun alamme hiljalleen jättää näyttelykehät, ainakin täällä Suomessa.
Kerttu:
Fin, Est, S, Int Ch, Baltw-06, Euv-06, V-06, V-07 6 x Sert 11 x CACIB 2 x VACA 1 x RYP 4 7 x ROP 10 x VSP 1 x HIJÄ, ALO 1 3 x HIJÄ, AVO 1 Börje:
Fin, S, Int* Ch, NordV-07 4 x Sert 5 x CACIB 2 x VACA 2 x ROP 4 x VSP 1 x HIJÄ, ALO 1
*ei vielä FCI:n vahvistama
Pekko:
FIN-JVAH 1 x Sert 1 x ROP 1 x HIJÄ, ALO 1 3 x HIJÄ, AVO 1 3 x HIJÄ, VOI 1
Börjestä (ERI) tuomari Johan Juslin lausui lauantaina seuraavaa: Oikeanmallinen rotunsa edustaja, hyvä uroksen pää, hyvä kaulan pituus, oikeanmallinen rintakehä, leveä reisi, turhan lyhyt sääriluu, liikkuu hyvin.
Kertusta (EH): Matalaraajainen, tilavarunkoinen narttu, jolla tasaiset päänlinjat, mutta saisi olla jalompi, vahva leveä selkä, niukat polvikulmaukset, liikkuu lyhyellä taka-askeleella
Meijän Börje, Lapinjärven täystuho, oli tänään Jyväskylän KV-näyttelyssä ROP! Viimeinen tarvittava CACIB napsahti myös ja niin vain pojasta tuli samalla INT CH (vaatii vielä FCI:n vahvistuksen)!
Laitan viralliset kuvat ja arvostelun, kunhan ehdin, nyt vaan ollaan onnellisia ja kaadutaan lopen uupuneina petiin.
meni taas perinteiseen tapaan hermot. Huomenna matkaamme kohti Jyväskylän näyttelyä ja ajattelin kerrankin ennakoida aamuisen kiirelähdön. Hienosti peruutin auton niin, että saan sen aamulla lämmitysjohtoon. Ajattelin jopa testata johdon ylettymisen. No, sain töpselin kyllä seinään, mutta kun tuli toisen pään sovittamisen vuoro, alkoikin taas sappi kiehua. Pikku askartelijamme Börje oli ajankulukseen nakerrellu johdon pään täysin uuten muotoon. Ei siis lämmitetä autoa huomenna, ei. Teki mieli työntää se johdon pää Bönön takatuuppariin. Täytyypä huomenna ostaa uusi johto ja toivoa ettei ensi yönä ole tuhottomasti pakkasta.
Laulaa Hector laulussaan. Meiksi heräili tänään varhain ja kun vilkaisin ulos ikkunasta, yön aikana oli rivarin piha muuttunut satumaaksi. Äkkiä vaan uniset ruttunaamat hereille ja ulos aamulenkille. Oli ihanaa kuunnella koirien tassutusta pehmeässä lumessa. Riemua kesti tasan kymmenen minuuttia! Kävelytietä pitkin ajeli yli-innokas auraajasetä traktorillaan ja liiskasi sen parin sentin lumikerroksen kivaksi peilinkirkkaaksi kerrokseksi. Niin muuttui mukava aamulenkki kerralla karmeaksi selviytymistaisteluksi. Tie oli sairaan liukas ja kahden vihin kanssa meno oli hurjaa. Minusta kuoriutui hetkessä esiin perkelettä mättävä akka. Se siitä aamunautinnosta.
Auraajasetä oli varmaan nukkunut jo koko yön traktorin pukilla ja kun huomasi että aamuyöstä alkoikin tulla lunta, karautti innoissaan traktoriratsullaan teille ja turuille. Eikö niillä oo vaimoja puhumassa järkee, ettei sinne tarvii lähteä vielä puolesta yöstä mylläämään ja pilaamaan toisten aamulenkit!
Mummu lähti viikon viihdyttyään. Sitten minä suuntasin Lappiin ja samaan aikaan lapsi palasi viikon reissulta Barcelonasta. Ja tänään vihdoin perusperheemme on kasassa. Börje makaa tätäkin kirjoittaessani jalkani päällä ja seuraa pienintäkin liikettäni. Taisi olla pojalla ikävä.
Lapissa oli jo lunta ja pakkastakin 10 astetta. Voi, milloinka saataisiin yhtä ihanaa säätä tännekin päin.
Mielenkiintoista tämä elämä. Vettä vaan sataa ja sataa ja sataa. Arska lähti Barcelonaan ja minä jäin kotimieheksi kolmen vihulin kanssa. Meiksi on vetäny tukka liiskana kilometritolkulla koirien kanssa lenkkiä tuolla ah, niin raikkaassa syyssäässä ja hennolla äänellä kehoittanut niitä tekemään pikku tarpeensa tien laitaan.Vaan mitäs nämä luupäät! Kotiin kannetaan kaikki. Äsken just keräsin valehtelematta viis kiloo sitä ihteensä lattialta, kun sekä mummu että tyttärenpoika päätti tehdä tarpeensa eteisen lattialle. Siinä ne kökötti rinta rinnan ja niittas pökälettä lattialle. Monta kilometriä tuolla pusikossa oikeen pitää juosta, että soossit sinne jäis, kysyn vaan. Mutta ei pikku piiperoiset voi ulkona mitään tehdä, ku herkät peput kastuu, hyi! Kun sain liejut siivottua, huomiota kiinnitti mummun touhut tyttärensä häkissä. Kevythäkki toimii meillä telttana ja haluttuna yömajana. Menin katsomaan ja sieltähän löytyikin varsinainen rosmoluola. Mummu oli käynyt vohkimassa keittiön kopasta perunoita oikeen urakalla ja sitten piilotellut niitä pahan päivän varalle häkkiin. Rosmo jäi kiinni peruna suussa! Ja naapurit sai kuulla taas kerran seinän läpi vihiylistystä!
Munda-mummu tuli taas viikonlopun viettoon. Kyllä on taas helppoa solahtaa kolmen vihin kantaan. Koirat tulevat erinomaisesti toimeen keskenään. Tytöt enimmäkseen nukkuu ja heräävät vain syömään ja lenkille. Börje säätää senkin edestä. Nytkin se juoksentelee ympäriinsä miun yöpaidan housut suussaan. Riivatun pervo koira!
Mundan kotiin "Valkoiseen huvilaan" on pesiytynyt toinenkin mummu. Arvon vihikasvattajamme on saanut ikioman rollaattorin. Wau! Hyvin jo kurvailu sillä sujui, kun kävin vierailulla. Mitä nyt välillä vehje vähän karkaili mummelilta. Toivottavasti näämme uuden vauhtivehkeen messarissa....
Olisin laittanut tähän kuvan, mutta välijohto kännykästä puuttuu, joten julkaisu jäänee myöhempään ajankohtaan.
Hyvät hyssykät taas tuota Börjeä! Huomasin kotiintulon jälkeen että herran peppu punottaa jotenkin oudosti ja se tuntui välillä hieman kärvistelevänkin. Tutkailin, josko rauhasissa olisi jotain hämminkiä, mutta ei mitään. Pehvasta ei roikkunut mitään korsia tai muuta sinne kuulumatonta tavaraa. Mitä ihmettä! Soittelin Tuikulle ja ihmettelin asiaa, josko syy löytyisi hotellireissusta. Tuikku arveli, että jätkä on istunu juoksutarhan reunalla olevaannokkospuskaan, koska se nuohosi sillä suunnalla vähän väliä. Tänään peppu on jo ihan normaali, joten tsädäm! Meijän poika osaa polttaa persikkansa nokkosiin, siihen ei moni koira pystykään. Ei ihme että vähän kotiin tultua kärvisteli. Millon ihmeessä tuo tuosta rauhoittuu?
Pannaanpa hämäykseksi viimevuotinen kuva. Mutta tietty lunta ootellaan ihan hirveesti. Eihän täällä mitään lunta oo eikä sada, vaan vettä tulee kun Esterin isosta takatuupparista. Käväistiin Azran kanssa Lapinmaalla vetämässä kansanmusiikkikurssia pari päivää ja meidän karvalapsukaiset viettivät sen ajan Neljän tassun koirahotellissa Tuikun hellässä huomassa. Oli siellä pari muutakin hoidokkia jotka kuittailivat meidän luppakorville. No, Börje aitona suomalaismiehenä ei sitä kauan kuunnellut, vaan alkoi tietty kuittailla takaisin. Pullistelu oli parhaimmillaan yltynyt melkomoiseksi ja desibelitasot ylitti työsuojelurajat. Kerttu suorastaan juoksi autoon lepuuttamaan korviaan kun saavuimme lapsukaisia hakemaan. Bönön piti vielä mukamas saada sanottua viimeinen sana ennen lähtöä. Toivottavasti Tuikku huolii tuon päänaukojan vielä uudelleen hoitoon. Nyt on koko matkapoppoo käyny suihkussa ja pessy matkapölyt pois. Bönön turkista lähti ainakin kaks kiloo hiekkaa, voi vaan arvailla että kaivuhommat on ollu täysillä käynnissä hotellin pihalla. Sinne on Tuikun hyvä heitellä kukkasipuleita ja ens kesäna koko tarha kukkii.
On se merkillistä, miten joku ruoka kelpaa ja toinen taas ei. Tänne mökille ajaessa piipahdamme aina Lappeenrannassa Euromarketin yhteydessä olevassa eläintarvike-tehtaanmyymälässä. On muuten viimesen päälle hyvä herkkukauppa. Ostan sieltä kaikki namiherkut, eilen tarttui mukaan mahtavia kurkkutorvia ja jättisiankorvia. Sieltä saa myös pakastejauhelihoja, jotka on valmiiksi lohkottu sopivan kokoisiin paloihin. No, ajattelin hemmotella pikku piiperoisiani ja ostin Kepalle kanajauhelihaa ja Bönölle sikaihraa. Kepa söi nyrpistellen (siis meidän Kepa, täydellinen jätemylly) ja vähän ajan kuluttua laattas kaiken nurmikolle. Bönö kurkisti ruokakuppiin ja lähti litomaan. Molemmat suunnisti keittiöön tuijottamaan siankorvapussia! Että hukkaan meni nekin lihat, yleensä kun meidän ahmatit ei paljon valikoi. Kepa on aina ollut melkoinen sikavarasahmatti. Se on kehittänyt mielenkiitoisen väsytystaktiikan: kun Arska syö voileipää telkkaria katsoessaan, Kepa istuu vieressä ja kun Arska-emon tarkkaavaisuus herpaantuu, Kepa tyynesti haukkaa voileipää. Ja tähän halpaan Arska menee jatkuvasti...
Mökillä taas ja keräsin myös puolukoita, jihaa!Joskus oikeasti mietityttää, mitä tuon Börjen päässä liikkuu? Sillä on pakkomielle kiivetä pakun etuosan ja takaosan välisen pikkuikkunan läpi etupenkille just sillä punaisella minuutilla kun poistun autosta. Siinä se sitten nököttää etupenkillä ja odottaa paluutani. Ja ratti on niin viimesen päälle kuolassa, yök!
Toissa kesänä oli yksi kaveri kyydissä ja piipahdettiin vanhempieni luona kahvilla. No, valopää oli sillä aikaa taas kiivennyt etupenkille ja tietty kusassu molemmille penkeille. Onneks löyty kaksi sadetakkia joilla verhoiltiin penkit ja onneks kaveri omisti kaks bokseria, joten koiraymmärrystä löytyi. Ja niin köröttelimme lämpöisenä kesäiltana pissanhajussa saunomaan tänne Marjamäkeen. Auton penkithän eivät tulleet koskaan entiselleen.
niin se mummun vierailu päättyi ja meillä palattiin kahden vihin kantaan.ei muuten tunnu missään, niin vaivatonta kolmen vihin kanssa oli. mummu oli kiltti ja rauhallinen. olispa siitä rauhallisuudesta tarttunut tuohon tyttärenpoikaankin vähän......ehkä Börje rauhottuu kun täyttää kymmenen, enää seittemän vuotta odotusta jäljellä!
Tänään hain viimeiset tavarat entisestä kodista Harvaluodosta. Börje oli mukana ja kaivoi viimeiset kuopat tarhaan. Ajattelin että olisi suru ja haikeus, mutta olo oli ja on vain helpottunut. Hyvästi entinen helvetillinen elämä! En kaipaa siitä mitään. Tai no, koiratarha oli helkkarin hyvä. Ja tietty Pekko-rakas nukkuu Raippaluodossa pihassa suuren kuusen alla. Enkä pääse sytyttämään kynttilää jouluna sen haudalle. No, kynttilä syttyy Pekon muistolle Kiteen mökin pihassa jouluna ja aina. Ja sitä Harvaluodon talon isäntää ei kyllä tule ikävä.... Avasin ihan skumppapullon uudelle elämälle
Mein mummu eli Kirkkonummen pikku "peipponen" tuli hoitoon ja syysloman viettoon sekä kattomaan lapsukaisten uusia asuinsijoja. Tehtiin tänään kylällä komee yhteislenkki. Kyllä oli hienoo liikkuu kolmen vihin kanssa. Vielä hienompaa olis ollu, jos tyttärenpoika olis kävelly rauhallisesti hihnan päässä, mut tieysti sen piti riekkuu kun ellun kana koko ajan. Tytöt sentään kävelivät hienosti rinta rinnan Arska-emon taluttamana.
On myös hienoa kun on kolme vihisukupolvea yhdessä. Hmm, tähän kolmen vihin kanssa eloon voisi vaikka tottua.......
Käväisin parin päivän työmatkalla Lapissa ja kotiuduin viime yönä.Voi sitä tapaamisen riemua! Börje raahasi kaikki tavarani eteiseen tervetuliaisiksi ja Kerttu lauloi serenaadin. Yö nukuttiin kylkimyyryä ja aamusta asti Börje on kulkenut perässäni ja käpertyy jalkoihini, jos vain istahdan. Mamma on taas kotona, ihanaa. Kertulle riittää, että ruoka tarjoillaan ajallaan, läheisyydestä viis.
Aurinko paistoi sopivasti seinille ja paljasti karmean totuuden, jota olen yrittänyt olla näkemättä. Kuolaa on kaikkialla, ei mitään väliä korkeudesta, paikasta tai materiaalista. Koko aamun olen nyt heilunut puhdistusaineen ja pesusienen kanssa. Töhnä on kuin ikiliimaa. Olohuoneen tapetit on jo menetetty, niihin ei auta kun remppa. En voi nimittäin lisätä enää tauluja tahrojen päälle, seinä loppui. Keittiön kaapeista häviää pian maalit, kun niitä joutuu jatkuvasti kuuraamaan. Ja kaivoinpa kellotaulustakin numerot näkyviin. Ja meillä on karvanlähtö myös alkamassa..... Toivottavasti tulee luminen talvi, on rankkaa asua hiekkalaatikossa ympäri vuoden.
Tehtiin Börjen kanssapikainen puolukkamatka ihkaomalle mökille. Samalla laitettiin paikkoja talvikuntoon. Luonto oli värikkäimmillään ja ilma mitä syysparhain. Aamulla, kun herättiin ja kipaistiin lenkille, oli kaikki kuuran peitossa. Pakkaspoika oli kolkutellut yöllä nurkkia ja maailma kimmelsi.
Miulla on selkeä marjanpoimintatrauma lapsuudesta. Silloin piti aina ensin kerätä oma kippo täyteen ja vasta sitten pääsi riekkumaan metsään. Ensin oli pikkukippo ja sitten isompi ja isompi ja lopulta tuntui että kokonainen saavi piti raapia täyteen marjoja. Näin vanhemmiten on jo pahin karsastus marjanpoiminnasta hävinnyt ja reippaana painuin huurteiseen metsään. Börje jäi mökille päivystämään, kun sen läsnäollessa ei keräämisestä tule yhtikäs mitään. Puolukkaa oli ja vielä valmiiksi pakastettua. Samalla löytyi mukavasti kanttarellejakin, nekin valmiiksi jäässä. Saalis ei ollut mahtava, mutta keräsinpä sen pakkokipon jälkeen toisenkin. Tervetuloa vaan puolukkapiirakkakahveelle, jos ohi ajatte.
Vanhempieni mummonmökki (kuvassa) siirtyi omistukseeni tänä kesänä ja on mitä ilmeisemmin hirvee rahareikä. Siellä hermo kuitenkin lepää ja se on asia, jota ei voi mitata rahassa. Juuret on yllättävän syvässä kotikarjalassa, joten joku kiintopiste sinnekin oli hankittava.
Jäi tosta edellisen jutun kuvasta tietty esittelyt pois. Vasemmalla on Rolfin ja Kertun tytär Alli, sitten Rolf, Kerttu ja Rolfin ja Kertun poika Börje. Alli on äitinsä parannettu painos ja Börje kuin isänsä huimina nuoruusvuosinaan.
Eilen oltiin Itämaan koiraolumppialaisissa. Koiria oli ilmotettu näihin keimeihin 13 kappaletta. Tuomari oli täysin itsevaltias puusilimä, joka teki päätökset ihan mielivaltaisesti. Lajeina oli agility, jäljestys, paras temppu shöy, kaunein kohta koirassa ja karmeimmat tuhot. Voiton vei nelikuinen labbisvauva Seda. Yks sakemannin omistaja sai puhumalla koiralleen 12 pistettä vaikka maksimi oli 10! Me tehtiin omistajasta tietty "rotesti", mut tuomari vaan viittas kintaalla sille.
Mihin on koiraharrastus menossa? Kun on tottunut kyttäykseen, pilikuvviilaukseen ja oman edun tavoitteluun noilla oikeilla areenoilla, on tämmönen leväperäsyys vallan tavatonta....
Ja täs on meidän mummu (Saunatytön Rosamunda) vieraisilla. Mummun oikee nimi on Munda , mut kotioloissa sitä kutsutaan Peipposeks. Mummu on jo yhdeksän vuotias, mutta pirtee kun mikä. Tunnistatko kuka joukosta on tämä "vanhus"?
Täytyyhän esitellä myös rakkaista rakkain. Pekko oli ensimmäinen vihimme. Loistava jäljestäjä, Suomen ensimmäinen hikijälkivalio, jonka idiopaattinen epilepsia nujersi. Kaipaus on edelleen valtava. Pekko oli minulle jotain erityisen suurta, niin koon, luonteenlaadun kuin kyvyn rakastaa lähimpiään osalta.
Jännittyneinä taas saavuimme kotiin ja mietimme olivatko koirat taas säätäneet aikansa kuluksi jotakin. No, tänään oli löydetty Arska-emon vanha lelulaatikko ja sitä olikin kaiveltu oikein urakalla. 17-vuotias Eetu-nalle oli menettänyt kasvonsa ja pään täytteet lähes kokonaan. Pekko aikoinaan söi jo Eetulta nenän, mutta nyt Eetu on kasvoton kaveri. Samalla oltiin kuunneltu satukasetteja ja sit pistetty ne kiertoon. Samalla kun siivoiltiin, ehätti Kerttu-muori jo keittiöön ja kietaisi huiviinsa päydälle jätetyt makkarat. Ei ihme että se näyttää joltain Miss Bulgarialta vuodelta viiskytneljä. Mitäs sitä huutamaan koiraparoille. Tyynesti hihnat kaulaan, heijastinliivit ylle ja iltalenkille......
Viime viikosta selvittiin melko pienin vaurioin. Maanantaina Börje löysi hajuvesipullon ja onnistui pureskelemaan korkin rikki. Ootteko koskaan haistanu koiran henkeä sen jälkeen kun se on ottanut hörpyt "ootekoloknea"? Ja vielä parin päivän päästäkin tuoksui kakkoshätä parfyymille. Lauantaina poika taas ahdistui ja tekemisen puutteessa halusi katsella videoita. Oli sitten katsellu Prätkähiiret kuva kuvalta niin ettei sitä videota enää kukaan muu katsele. Kerttu, aito vihiblondimme, on taas muhkeassa kunnossa. Ruoka, niin oma ja vieras, on maistunut. Palanpainikkeeksi talon kaikki puruluut ja varmaan puoli paalia heinää. Se näyttääpi paremminkin roikkovatsasialta kuin multivaliovihiltä. No näillä mennään tämä viikko....
Jotta elämämme vihien kanssa hieman aukeaisi, tässä menneitä kommelluksia Kertun kirjaamana:
SISKO JA SEN VELI BALTIAN KAUNEUSKISOISSA
Se oli varmaan maaliskuuta kun meidän mamma sai päähänsä että mä tarviin jonkun kakipin ulkomailta, kun mä aloin kerätä niitä täällä kotomaassakin. Mä mietin ettei se kakippi oo varmaan sitä samaa mitä tulee pursotettua tuonne ojanpenkereelle, jos sitä kerran pitää ulkomailta asti lähtee hakemaan. Mamma valisti mua ja mun Arska-emoa että kakippi on kansainvälinen sertifikaatti joita pitää kerätä 2-4 kpl ja kahesta eri maasta ja vähintään vuoden ja päivän aikana saadakseen kansainvälisen kaunottaren tittelin. Se on se valkoinen läpyskä joka lyötiin pari kertaa Arska-emon kouraan kun mä olin vähän heittänyt näytiksi rinkiä jollekin tyypille.
No mikäs siinä, sinne Tallinnaan sitten päätettiin mennä, kun se on kuiteski inhimillisen matkan päässä. Mamma jutteli Tampereella näyttelyssä mun veljen Sulon mamman kanssa ja yhessä tuumin ne päätti ilmoittaa meijät sinne Baltian kauneuskisoihin.
Oishan se pitäny arvata et viimetippaan taas kaikki jätetään, niinku yleensäkin tässä perheessä. Mamma ja Sulkin mamma riehu ennen pääsiäistä kopiokoneen ja tietokoneen kanssa oikein urakalla ja yhessä ne täytti puhelimessa puhuen sekä Sulkin että mun lomakkeita. En paljo viittiny kuunnella niiden löpinää ku ne vaahtos että mihin luokkaan ja mitä papereita ja mikä on mitäkin. Mamma soitti ainaski sata puheluu joka paikkaan, ku se ei hiffannu jotain asiaa. Että sille ilmoittautumisprosessille tais tulla hintaa ihan kivasti, puhelinlaskusta päätellen.
Sit vaan ooteltiin kuukaus ja postista pamahti kirje hienon numerolapun kera ja aikataulu jossa kerrottiin että vihien kauneuskisa alkaa klo 10.21 laululavalla. Sanosin että melkosen tarkka aikataulu oli niille pileille laadittu ja vielä laululavalla, jees. Me mietittiinkin sit Sulkin kanssa laivamatkalla hytissä et mitkä piisit vedetään. Mä päätin laulaa sen Ai vil oolveis lav juun , ku siinä on niin hieno se ulina sieltä ylhäältä. Sulkki päätti laulaa jotain miehekkäämpää.
Ei vois uskoo että meno Tallinnaan on niin monen mutkan takana. Laivapaikkoja metsästettiin oikein urakalla. Enste meijän piti mennä vaan pikalaivalla yli noin niinku nopsaan. Se kisa-aikataulun aika klo 10.21 aiheutti sen että pitikin lähtee jo yölaivaan. Sit kuultiin et palatessa pikalaivoilla ei koirat saakaan enää olla matkustajien kanssa samassa tilassa, joten piti autokin ottaa mukaan. Se osoittautuikin sikahyväks ratkaisuks.
Eikä siinä vielä kaikki. Kolme viikkoo ennen kisoja mut roudattiin eläinlääkäriin Tiina-tädin tarkastettavaks passin saantia varten. Samalla mut punnittiin, (46,2 kg, huom. laihtunut kaks kiloo joulusta) ja sain jotkut ehkäsypillerit kurkkuun. Ne oli kuulemma jotkut matoehkäsyt jos mä satun syömään ketun kakkeria siellä laululavalla. Sit vielä napattiin verikokeet, et näkyykö jotkut rabies-vasta-aineet, ku mamma on päättäny viedä mut myös Miss Ruotsinmaa-kisaan. Mamma oli vähän huolissaan mun linjoistaja sanoi et mä näytän kyllä joltain Miss Bulgarialta vuodelta viiskytneljä. Et kuulemma pitäis vähän tiivistyä. Kysyn vaan, et kenenköhän meidän perheessä pitäis oikeesti tiivistyä.
No vihdoin oli tiketit ja passit plakkarissa ja matka melkein saattoi alkaa. Ensin mamman ja Arska-emon piti käydä yhessä levytyksessä. Se meni onneks ihan reisille ja niiden soitto hylättiin heti alkumetreillä, joten ei tullu edes kiirus, mitä nyt vähän junaan juostessa. Satamassa tavattiin Sulo ja sen mamma. Me koirat saatiin vähän uudistaa tuttavuutemme ja käytiin pisuttelemassa yhessä ennen ku meijät pakattiin Sulkin mamman pakuun. Vitsi, niillä on siellä autossa sellainen ihana hylly, johon vihi just mahtuu nukkumaan. Me vuoroteltiin kiltisti Sulon kanssa koko matkan ajan siellä hyllyllä.
Mamma pantiin kävelemään mut me muut päräytettiin hienosti autolla punaseen laivaan. Hyttikin löytyi, tosin matkalla joku mimmi pienen koiransa kanssasai melkeen sydärin kun me tultiin sitä vastaan ahtaassa käytävässä. Se vaan kilju, et älkää päästäkö niitä irti. Se mimmi joutu varmaan huutaan koko laivamatkan ajan koska siellä paatissa oli meidän lisäks ainaski sata koiraa, eikä niin pieniäkään.
Hytissä mamma roudas heti alasängystä peitot sun muut pois ja levitti sadeviitat patjalle ja siihen viltin päälle. Saatiin kiva peti, missä makoilla. Ihmiset päätti lähtee syömään ja meidät jätettiin Sulon kanssa tutustumaan hyttiin. Hyvin se aika meni niitä laulupiisejä miettiessä.
Meidät vietiin vielä iltapisille yläkannelle. Siellä kyllä tuuli komeesti, korvatkin lepatti ku Dumbo-norsulla. Me joteskin herätettiin huomiota ja moni tuli kysymään et ketäs me ollaan. Mamma siitä hävis pikkuhiljaa sisätiloihin ku se oli taas pannu ihan liian vähän kampetta päälle. Me jäätiin vielä nauttiin raittiista ilmasta. Pois tullessa Arska-emo yritti soittaa mammalle, mut se sulki puhelimen kun kuuli ravintelista et siellä alko soimaan Nailon Piitin piisi. Arska sano vaan et katotaan, ni mamma kiekuu karaokee. Niinhän se kailottikin siellä mikkiin ja me seurattiin käytävältä sen heilumista siellä lavalla. Sanosin, et vähän noloo. Me Sulkin kanssa kateltiin vaan seinille.
Kun tultiin takasin hyttiin, ne hullut mammat päätti et jokaisen on käytävä suihkussa ennen nukkumaan menoo.Voi hyvät hyssykät, ootteko koskaan ottanu suihkuu laivan hytin vessassa. Mamma työns mut takapuolesta sisään ja änkes ite perässä. Siinä suihkussa ei paljon liikuttu, ei. Vesi vaan virtas molempien ja pytyn ja lavuaarin päälle. Kun Sulkki oli pesuvuorossa, tulikin vedet jo hytin puolelle. Mutta puhdasta tuli. Sulkin mammalla oli salainen ase takataskussa ja se pesi Sulon jollain hajusamppoolla. Niinpä miehinen Sulo-veikka tuoksui kuin kukkaketo.Mun piti vaan näyttää hyvältä ilman hajuja. Ja ilma oli kyllä hytissä ihanan hyvä, lämmin ja hellä koko yön. Mitähän se siivooja ajatteli seuraavana aamuna, kun avas meidän lähdön jälkeen hytin oven. Mulla oli vähän pahoinvoitia ja porukat heräs mun oksennukseen. Mut ihan kiltisti oksensin nurkkaan. En petiin niinku ihmiset tapaa tehdä laivoilla. Taisin olla merisairas, vaikka oltiin satamassa oltu jo seittemän tuntii.
Laivasta ajettiin komeesti ilman turhia kommervenkkejä Vironmaalle. Aluks mentiin bensikselle aamukahveelle ja pissareissulle. Ei oikeen huvittanu kyykistyä, kun löydettiin niitä ruiskuneulojakin. Mitäs jos ne ois pistäny mua pehvaan. Kahvin jälkeen lähdettiin kohti laululavaa. Mamma oli joskus vuonna viis eKr käyny siellä ja sanoi tuntevansa tien. Kun oltiin ajettu jo suunnilleen kaupungista ulos, mamma tuli siihen tulokseen, et pieleen on menny. Tulipa Piritan seutukinkatottua.Pieleen tosiaan meni, jo ekasta risteyksestä mamma oli neuvonu väärin. Ehdittiin kuiteski ajoissa. Aurinko paistoi ja istuskeltiin nurmikolla odottamassa. Vihikehässä oli 5 koiraa ja jännättiin tosi kovaa miten meidän käy. Tuomarina toimi Elena Kuleshova Venäjältä. No ekaks selvis et Sulkki-Pulkkinen on Mr. Eesti ja Mr. Baltia ja se sai sen kakipin ja sil tuli kakipit täyteen ja siitä tuli Mr. Kansainvälinen. Pikkusen piti tuulettaa. Mä painuin kehään sit. Siel tuli semmonen omituinen väsy ja löin tassut tanakasti maahan kun piti sitä rinkiä ruveta ravaamaan. Arska-emo yritti nykiä, mut eihän sellanen riuku saa mua liikkeelle millään. Sit Arska-emolla repes ja se sano mulle et nyt juokset tai itket ja juokset ja pisti hihnan sellaseen kuristusasentoon et silmät oli pullistuu päästä. Ja se tuomari vaan nauro. No, tuli mustakin Miss Eesti, Miss Baltia ja sain sen kakipinkin. Niiltä unohtu siinä hässäkässä paras narttu-kehäkin ja kun me oltiin Sulon kanssa loppukehässä, ni yhtäkkii sinne nykästiin vielä se toinen narttu mukaan. Vaan ei se siellä kauan roikkunu. Mulla sanottiin arvostelussa et hyvin kehittynyt rintakehä. Et varmaan daisarien mitalla sen toisen mimmin voitin. Sulkista tuli sitten kaunein vihi, mut olin mä ihan tyytyväinen niihin neljään ruusukkeeseeni. Tosin mä arvasin, et se voittaa ku se haisi niin hyvälle. Noi naistuomarit on heikkona hyvältä haiseviin miehiin.
Kehän jälkeen lähettiin hakeen palkintoja ja huomattiin, et papereihin oli merkattu et me saatiin varakakipit. Eiku takas hakeen muutosta. Sit huomattiin et ruusukkeissa luki Junior Baltic Winner ja vaihteeks takasi kehäsihteerin tykö. Kun Sulon mamma haki sitä lasiesinettä mikä tuli palkinnoks, ei se saanukkaan sitä ku paperissa ei lukenu oliks se roppi vai vsp. Ja taas kehään. Siinä vaiheessa jo tuomarikin pyöritteli päätään. Millähän silmällä se kehätoimitsija oli niitä papereita silmäilly. Mamman mielestä sillä yhellä.
Inehmot tarvis ruokaa ja meijät vietiin hyllylle nukkuun. Pian nekin tuli autoon ja koko jengi tempas parin tunnin nokoset. Alkoi satamaankin, mut meillä oli lämmintä ja lokoisaa. Lähettiin kattoon joko ryhmäkehä ois alkanu ja päästiin ajamaan sen viereen ihan autolla. Vettä tuli kun Esterin takatuupparista ja me kiivettiin laulukatoksen rappusia ylös sateensuojaan. Mamma istu lähellä pikkukoirien jättämiä lätäköitä ja yhtäkkii se huus ku hinaaja. Sulo oli nostanu koipee sen päälle. Onneks mammalla oli sadeviitta, mut sen selkäreppu hais kyllä karmeelle pisulle koko loppureissun. Sulo sano mulle sit autossa et ei se oikeesti tarkottanu, se yritti tähdätä niihin pikkulätäköihin. No, pian alko ryhmäkehä ja Sulo juoksi komeesti rinkiä rankkasateessa. Ei ollu tuomarilla silmää vihikomeudelle ja ne tuli suht nopeesti sieltä pois. Mut kyllä me hurrattiin siellä portailla.
Takas satamaan mentiin marketin kautta ja kun noi yritti nostaa lisää valuuttaa, huomas ne et toisella oli jääny kortti edelliseen automaattiin siellä laululavalla. Tuli vähän laihat tuliaiset.
Laivalla meidät jätettiin autoon kuorsaamaan ja kyllä me kuorsattiinkin, ihan duona. Kotimaan kamaralle päästiin kommelluksitta. Tästä reissusta jäi tosi hyvä mieli, tuli kakipit, ruusukkeet ja se lasiläpyskäkin. Päätettiin uusia yhteinen matka, mut ensin täytyy kerätä vähän tuohta plakkariin kun ei tää reissaaminen ihan ilmaista oo. Heitettiin hyvästit ja lähettiin kaikki koteihimme valmistautumaan seuraavana viikonloppuna oleviin Euroopan kauneuskisoihin.
Tänä vuonna vietimme joulua Pohjois-Karjalan mökillä. Aattoiltapäivällä vierailtiin Joensuussa mummin ja ukin luona ja avattiin paketit, yöksi palattiin mökille suureen hiljaisuuteen, metsän keskelle.
