Kerttu 1.8.2010

kuva Seija Heinola

Sain Seijalta ihanan kuvan Kertusta viimeisenä jälkipäivänä. Loppuun asti, syövästä huolimatta, tyttö oli kaunis ja ihana.

Näyttelyjuttuja

kuva Seija Heinola

Börje on käväissyt tänä kesänä pari kertaa näyttelyssä.
Kotkassa Elena Spector tykkäsi koirasta paljon ja se oli VAL ERI, ROP.

Tänään piipahdimme näytillä Kouvolassa. Tuomarina oli Pekka Teini.

Mittasuhteiltaan oikea, hyvin rakentunut ja hyvin joustavasti liikkuva uros. Hieno sukupuolileima. Riittävän kapea pää. Korvissa hyvä pituus. Etuosa rakentuu tasapainoisesti ja linjat ylhäällä ja alhaalla suorat. Hyväasentoinen häntä. Vahvat käpälät. Laadukas valiouros. VAL ERI, ROP

Lopussa tuomari muisti, että juuri Börjeä hän oli handlannut jalostustarkastuksessa ja nauroi sydämensä pohjasta sille muistolle....

Suunnaton suru ja ikävä

viimeisillä päiväunilla lempinurkassa eilen

Rakas, rakas Kerttu on poissa. Eilen teimme raskaan päätöksen Azran kanssa ja tyttö nukutettiin ikiuneen viiden aikoihin illansuussa. Syöpä voitti ja teki tytön elämästä helvettiä. Olisi ollut väärin pitää sitä hengissä vain meitä ihmisiä varten. Luulin että Pekon kuolema neljä ja puoli vuotta sitten oli kauheinta mitä minulle on tapahtunut, mutta suru on yhtä suuri ellei vielä suurempi Kertun menetyksestä.
Olen hyvin iloinen että saimme viettää viimeisen yhteisen kokonaisen päivän nimenomaan jälkikisoissa. Kiitos kaikille mukana olleille, ette varmaan arvanneetkaan kuinka tärkeä päivä oli meille.

Eilinen päivä oli täynnä itkua ja naurua. Kuiskuttelimme tytön korvaan yhteisiä muistoja ja välillä Kerttu heilautti tuttuun tapaansa häntää ihan kuin vahvistaakseen yhteiset muistomme. Naureskelimme sen sukkahousujen syönnille, innolle pitää korvastaan kiinni juostessa, Pekon ja Börjen kanssa peuhailuille, ruokavarkauksille, puhelimen ja lompakon syönneille, jäljestykselle, yhteisille näyttelymatkoille, vihileireille, ja kaverikoirailuille.

Olemme ja olimme hyvin ylpeitä, että meillä on ollut näin harvinaislaatuinen koira. Luonteeltaan aivan ihana, menestystä tuli näyttelyissä ja jälkikokeissa. Kiitos Seija, että saimme Kertun elämäämme.

Kiitos myös kaikille jotka ovat myötäeläneet kanssamme.

Sain eilen ihania viestejä, joista tässä muutama:

"Koiratta on kuonoa ja kahta luppakorvaa yksinäisempi. Yö on toista hengitystä vajaa. En pelkää - ikävöin" lainaus Eeva Kilveltä

"Sydän sammuu, mutta rakkaus jää"

ja viimeiseksi veljeni viesti:
"Siellä on Pekko ja Ville koirien taivaassa pitämässä Kertusta hyvää huolta"

Tähän tahtoisin uskoa: Kerttu on nyt Pekon, Villen, Elmerin, Sulon, Sherlockin ja muiden edesmenneiden koirakavereiden kanssa juoksentelemassa onnellisena tuolla jossakin. Ehkäpä se taas pitää kurvissa korvanlehdestään kiinni...
"

Mukava jälkipäivä

Pitkästä pitkästä aikaa, elikkä eka kertaa kolmeen vuoteen, osallistuimme taas jälkikokeeseen. Börje urakoi AVO-jälkeä, välillä jäljestäen jopa mallikkaasti. Tänään ei hyväksyttyä tulosta kuitenkaan tullut.

Veeti oli myös mukana AVO-jäljellä mutta ei saanut myöskään tulosta.

Sen sijaan Tiina teki mallikasta työtä ohjaajansa Riitan kera ja sai AVO-tuloksen ja oli kokonaisvoittaja. Onnea!

Ertyismaininnan ansaitsee Jussi, joka urakoi kävellen jälkiä vaikkei oma koira mukaan kokeeseen päässytkään.

Koetoimitsijana toimi Seija, joka taas piti hyvää huolta meistä ja teki Kertullekin oman jäljen, jonka Kepa jäljesti mallikkaasti. Maalissa vietettiin tunteikas hetki, sillä me kaikki tiesimme, että se oli Kepan viimeinen jälki.

Kokeen tuomarina toimi Anne ja häneltä saimme hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.

Kyllä oli mukavaa...

Jussi, Riitta, Seija, Azra, Anne, Börje, Virpi ja Heikki

Kisan jälkeen ajoimme vielä Seijan luokse ihailemaan kaksi päivää vanhoja mudivauvoja


sekä kaksi päivää vanhaa kisuvauvaa