Peppu paloi!

Hyvät hyssykät taas tuota Börjeä! Huomasin kotiintulon jälkeen että herran peppu punottaa jotenkin oudosti ja se tuntui välillä hieman kärvistelevänkin. Tutkailin, josko rauhasissa olisi jotain hämminkiä, mutta ei mitään. Pehvasta ei roikkunut mitään korsia tai muuta sinne kuulumatonta tavaraa. Mitä ihmettä! Soittelin Tuikulle ja ihmettelin asiaa, josko syy löytyisi hotellireissusta. Tuikku arveli, että jätkä on istunu juoksutarhan reunalla olevaan nokkospuskaan, koska se nuohosi sillä suunnalla vähän väliä. Tänään peppu on jo ihan normaali, joten tsädäm! Meijän poika osaa polttaa persikkansa nokkosiin, siihen ei moni koira pystykään. Ei ihme että vähän kotiin tultua kärvisteli. Millon ihmeessä tuo tuosta rauhoittuu?

Lappia ja koirahotellia

Pannaanpa hämäykseksi viimevuotinen kuva. Mutta tietty lunta ootellaan ihan hirveesti. Eihän täällä mitään lunta oo eikä sada, vaan vettä tulee kun Esterin isosta takatuupparista.

Käväistiin Azran kanssa Lapinmaalla vetämässä kansanmusiikkikurssia pari päivää ja meidän karvalapsukaiset viettivät sen ajan Neljän tassun koirahotellissa Tuikun hellässä huomassa. Oli siellä pari muutakin hoidokkia jotka kuittailivat meidän luppakorville. No, Börje aitona suomalaismiehenä ei sitä kauan kuunnellut, vaan alkoi tietty kuittailla takaisin. Pullistelu oli parhaimmillaan yltynyt melkomoiseksi ja desibelitasot ylitti työsuojelurajat. Kerttu suorastaan juoksi autoon lepuuttamaan korviaan kun saavuimme lapsukaisia hakemaan. Bönön piti vielä mukamas saada sanottua viimeinen sana ennen lähtöä. Toivottavasti Tuikku huolii tuon päänaukojan vielä uudelleen hoitoon. Nyt on koko matkapoppoo käyny suihkussa ja pessy matkapölyt pois. Bönön turkista lähti ainakin kaks kiloo hiekkaa, voi vaan arvailla että kaivuhommat on ollu täysillä käynnissä hotellin pihalla. Sinne on Tuikun hyvä heitellä kukkasipuleita ja ens kesäna koko tarha kukkii.

Herkkuja ruokapöytään

On se merkillistä, miten joku ruoka kelpaa ja toinen taas ei. Tänne mökille ajaessa piipahdamme aina Lappeenrannassa Euromarketin yhteydessä olevassa eläintarvike-tehtaanmyymälässä. On muuten viimesen päälle hyvä herkkukauppa. Ostan sieltä kaikki namiherkut, eilen tarttui mukaan mahtavia kurkkutorvia ja jättisiankorvia. Sieltä saa myös pakastejauhelihoja, jotka on valmiiksi lohkottu sopivan kokoisiin paloihin. No, ajattelin hemmotella pikku piiperoisiani ja ostin Kepalle kanajauhelihaa ja Bönölle sikaihraa. Kepa söi nyrpistellen (siis meidän Kepa, täydellinen jätemylly) ja vähän ajan kuluttua laattas kaiken nurmikolle. Bönö kurkisti ruokakuppiin ja lähti litomaan. Molemmat suunnisti keittiöön tuijottamaan siankorvapussia! Että hukkaan meni nekin lihat, yleensä kun meidän ahmatit ei paljon valikoi.
Kepa on aina ollut melkoinen sikavarasahmatti. Se on kehittänyt mielenkiitoisen väsytystaktiikan: kun Arska syö voileipää telkkaria katsoessaan, Kepa istuu vieressä ja kun Arska-emon tarkkaavaisuus herpaantuu, Kepa tyynesti haukkaa voileipää. Ja tähän halpaan Arska menee jatkuvasti...

Marjamäessä taas

Mökillä taas ja keräsin myös puolukoita, jihaa! Joskus oikeasti mietityttää, mitä tuon Börjen päässä liikkuu? Sillä on pakkomielle kiivetä pakun etuosan ja takaosan välisen pikkuikkunan läpi etupenkille just sillä punaisella minuutilla kun poistun autosta. Siinä se sitten nököttää etupenkillä ja odottaa paluutani. Ja ratti on niin viimesen päälle kuolassa, yök!

Toissa kesänä oli yksi kaveri kyydissä ja piipahdettiin vanhempieni luona kahvilla. No, valopää oli sillä aikaa taas kiivennyt etupenkille ja tietty kusassu molemmille penkeille. Onneks löyty kaksi sadetakkia joilla verhoiltiin penkit ja onneks kaveri omisti kaks bokseria, joten koiraymmärrystä löytyi. Ja niin köröttelimme lämpöisenä kesäiltana pissanhajussa saunomaan tänne Marjamäkeen. Auton penkithän eivät tulleet koskaan entiselleen.

Mummu lähti

niin se mummun vierailu päättyi ja meillä palattiin kahden vihin kantaan. ei muuten tunnu missään, niin vaivatonta kolmen vihin kanssa oli. mummu oli kiltti ja rauhallinen. olispa siitä rauhallisuudesta tarttunut tuohon tyttärenpoikaankin vähän......ehkä Börje rauhottuu kun täyttää kymmenen, enää seittemän vuotta odotusta jäljellä!

Hyvästi entinen elämä

Tänään hain viimeiset tavarat entisestä kodista Harvaluodosta. Börje oli mukana ja kaivoi viimeiset kuopat tarhaan. Ajattelin että olisi suru ja haikeus, mutta olo oli ja on vain helpottunut. Hyvästi entinen helvetillinen elämä! En kaipaa siitä mitään. Tai no, koiratarha oli helkkarin hyvä. Ja tietty Pekko-rakas nukkuu Raippaluodossa pihassa suuren kuusen alla. Enkä pääse sytyttämään kynttilää jouluna sen haudalle. No, kynttilä syttyy Pekon muistolle Kiteen mökin pihassa jouluna ja aina.
Ja sitä Harvaluodon talon isäntää ei kyllä tule ikävä....
Avasin ihan skumppapullon uudelle elämälle

Mummu tuli kylään

Mein mummu eli Kirkkonummen pikku "peipponen" tuli hoitoon ja syysloman viettoon sekä kattomaan lapsukaisten uusia asuinsijoja. Tehtiin tänään kylällä komee yhteislenkki. Kyllä oli hienoo liikkuu kolmen vihin kanssa. Vielä hienompaa olis ollu, jos tyttärenpoika olis kävelly rauhallisesti hihnan päässä, mut tieysti sen piti riekkuu kun ellun kana koko ajan. Tytöt sentään kävelivät hienosti rinta rinnan Arska-emon taluttamana.

On myös hienoa kun on kolme vihisukupolvea yhdessä. Hmm, tähän kolmen vihin kanssa eloon voisi vaikka tottua.......

Ero ahdistaa tai sitten ei

Käväisin parin päivän työmatkalla Lapissa ja kotiuduin viime yönä.Voi sitä tapaamisen riemua! Börje raahasi kaikki tavarani eteiseen tervetuliaisiksi ja Kerttu lauloi serenaadin. Yö nukuttiin kylkimyyryä ja aamusta asti Börje on kulkenut perässäni ja käpertyy jalkoihini, jos vain istahdan. Mamma on taas kotona, ihanaa. Kertulle riittää, että ruoka tarjoillaan ajallaan, läheisyydestä viis.