Tehtiin Börjen kanssa pikainen puolukkamatka ihkaomalle mökille. Samalla laitettiin paikkoja talvikuntoon. Luonto oli värikkäimmillään ja ilma mitä syysparhain. Aamulla, kun herättiin ja kipaistiin lenkille, oli kaikki kuuran peitossa. Pakkaspoika oli kolkutellut yöllä nurkkia ja maailma kimmelsi.
Miulla on selkeä marjanpoimintatrauma lapsuudesta. Silloin piti aina ensin kerätä oma kippo täyteen ja vasta sitten pääsi riekkumaan metsään. Ensin oli pikkukippo ja sitten isompi ja isompi ja lopulta tuntui että kokonainen saavi piti raapia täyteen marjoja. Näin vanhemmiten on jo pahin karsastus marjanpoiminnasta hävinnyt ja reippaana painuin huurteiseen metsään. Börje jäi mökille päivystämään, kun sen läsnäollessa ei keräämisestä tule yhtikäs mitään. Puolukkaa oli ja vielä valmiiksi pakastettua. Samalla löytyi mukavasti kanttarellejakin, nekin valmiiksi jäässä. Saalis ei ollut mahtava, mutta keräsinpä sen pakkokipon jälkeen toisenkin. Tervetuloa vaan puolukkapiirakkakahveelle, jos ohi ajatte.
Vanhempieni mummonmökki (kuvassa) siirtyi omistukseeni tänä kesänä ja on mitä ilmeisemmin hirvee rahareikä. Siellä hermo kuitenkin lepää ja se on asia, jota ei voi mitata rahassa. Juuret on yllättävän syvässä kotikarjalassa, joten joku kiintopiste sinnekin oli hankittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti