tiistai 30. syyskuuta 2008

Nyt meni hermot, taas kerran

Aurinko paistoi sopivasti seinille ja paljasti karmean totuuden, jota olen yrittänyt olla näkemättä. Kuolaa on kaikkialla, ei mitään väliä korkeudesta, paikasta tai materiaalista. Koko aamun olen nyt heilunut puhdistusaineen ja pesusienen kanssa. Töhnä on kuin ikiliimaa. Olohuoneen tapetit on jo menetetty, niihin ei auta kun remppa. En voi nimittäin lisätä enää tauluja tahrojen päälle, seinä loppui. Keittiön kaapeista häviää pian maalit, kun niitä joutuu jatkuvasti kuuraamaan. Ja kaivoinpa kellotaulustakin numerot näkyviin.
Ja meillä on karvanlähtö myös alkamassa.....
Toivottavasti tulee luminen talvi, on rankkaa asua hiekkalaatikossa ympäri vuoden.

Ei kommentteja: