tiistai 11. marraskuuta 2008

Kakkaa ja perunoita

Mielenkiintoista tämä elämä. Vettä vaan sataa ja sataa ja sataa. Arska lähti Barcelonaan ja minä jäin kotimieheksi kolmen vihulin kanssa. Meiksi on vetäny tukka liiskana kilometritolkulla koirien kanssa lenkkiä tuolla ah, niin raikkaassa syyssäässä ja hennolla äänellä kehoittanut niitä tekemään pikku tarpeensa tien laitaan.Vaan mitäs nämä luupäät! Kotiin kannetaan kaikki. Äsken just keräsin valehtelematta viis kiloo sitä ihteensä lattialta, kun sekä mummu että tyttärenpoika päätti tehdä tarpeensa eteisen lattialle. Siinä ne kökötti rinta rinnan ja niittas pökälettä lattialle. Monta kilometriä tuolla pusikossa oikeen pitää juosta, että soossit sinne jäis, kysyn vaan. Mutta ei pikku piiperoiset voi ulkona mitään tehdä, ku herkät peput kastuu, hyi!
K
un sain liejut siivottua, huomiota kiinnitti mummun touhut tyttärensä häkissä. Kevythäkki toimii meillä telttana ja haluttuna yömajana. Menin katsomaan ja sieltähän löytyikin varsinainen rosmoluola. Mummu oli käynyt vohkimassa keittiön kopasta perunoita oikeen urakalla ja sitten piilotellut niitä pahan päivän varalle häkkiin. Rosmo jäi kiinni peruna suussa! Ja naapurit sai kuulla taas kerran seinän läpi vihiylistystä!

Ei kommentteja: