Ikuinen ikävä

Tänään on tasan kolme vuotta siitä kun Pekko nukkui pois sylissäni eläinlääkäriasemalla. Vaikka jaloissa pyörii kaksi vihironttia, on poika usein mielessä.
Kun katselin vanhoja kuvia, kiinnitti huomiota tuo Pekon erikoisen punainen tan-väri. Loppuajastahan koira näytti melkein tummanpunaiselta kun musta mantteli alkoi punertua ja muuttua tumman punaruskeaksi. Ja koko oli aivan omaa luokkaansa, ylisuuri kaikin tavoin, säkä 80 cm ja painoa 62-65 kiloa.
Ja se jälkityöskentely ja ilo mikä koiralla oli kun sai jäljestää. Mahtaakohan kukaan nykyisten vihien omistaja harjoitella koiransa kanssa jälkeä yhtä paljon kuin me aikoinamme. Harjoitusjälkeä tehtiin keväästä syksyyn 4-5 kertaa viikossa ja talvisinkin pari kertaa viikossa. Siihen aikaan jälkikisat ja -harrastus oli vielä mukavaa, yhteishenki ja kannustus oli jotain hienoa. Nykyäänhän jälkitouhuistakin on saatu kehiteltyä pilkunviilaus- ja kyttäyslaji.
Ikävä on poikaa ja niitä aikoja.....

Ilon päivä!

Kerttu ylpeänä ilmoittaa:

tänään minusta tuli mummo ja peräkammarinpoika Börjestä eno.
Tyttäreni Lili synnytti tänään kuusi potraa ja hyvin voivaa pentua, 4 urosta ja 2 narttua. Nartut ovat b&t ja kaksi urosta b&t ja 2 urosta punaista.

Tämän kunniaksi mamma poksautti kuohuviinipullon ja Börje paukapää tuhosi totaalisesti lempilelunsa sekä varasti pöydältä kokonaisen kurkun ja söi sen. Mummu vetäytyi kauneusunilleen.

Onnea myös Maukka -isälle! Well done!

Ruusukkeet!

Tänään posti toi Messarissa tilaamamme Voittaja-ruusukkeen. Ajateltiin moiseen krumeluuriin pistää rahaa kun Kerttu voitti tittelin kolmannen kerran peräkkäin. Kyllä on komea ruusuke! Kuvastossa oli paljon vaatimattomamman näköinen versio, nämä uudet ovat kyllä todella näyttäviä siihen verrattuna.
Sinne se ripustettiin Baltian Voittaja-, Euroopan Voittaja- ja Int Ch-ruusukkeiden viereen palkintoseinälle.
Että leuhka on meniniki täällä.

Kerttu käski kirjoittamaan:

Eijoo totta! Me Bönön kans luultiin et joulu on jo ohi, mut yks kaks tänään koputti kaks joulutonttuu meijän ovelle. Niilloli kassit pullollaan lahjoja ja ne kassit hais hirmu hyvälle. Mamma oli tosi epäkohtelias, ei ees kahvii keittäny niille ja seisotti vaan eteisessä. Mä kävin laulamassa niille kiitoslaulun ja Börje yritti vetää sitä miestonttuu hanskasta peremmälle. Niissä tontuissa oli kyllä jotain tuttua ja ne hais ihan meijän kaverille, Kaapolle ja sit tuhannelle kissalle.
Niis kasseissa oli meille siili-, hammasharja- ja rokotiiliherkkuja. Mä jo söin pikku siilin mut Bönö vaan kanteli sitä suussaan. Ilmankos se onkin tollanen ruikku kun ei herkkujen päälle ymmärrä. No jääpä mun kehonrakennukseen enemmän tarpeita.
Arska-emo sai kokoelmaansa uuden pehmovihin ja mamma sai pullon suihkushampoota. Noitten mielestä se kai hais pahalle. Nyt ei enää haise kun hölväsi sitä shampoota äsken saunassa roppakaupalla nahkaansa.

Mut hei, ihan ooikeesti noi meijän porukat kuulema haisee - koiralle. Yks mamman opiskelukaveri sano kerran sille et mamman vieressä on vaikee istuu ku se niin haisee koirille. No mamma vastas sille et niin sunkin vieressä, kun pilli vinkuu kun oot koko parfyymipullon niskaas aamulla kaatanu. Se nainen ei enää koskaan sanonu mammalle mitään.
Meiksi ei ymmärrä, onks olemassa muka parempaa tuoksua kuin kunnon vihihiki????

Puhdas!

Tänään tuli Kennelliitosta Börjen testitulokset:

Saunatytön Capriccio
Vihikoira
Näytteenotto: 14.12.2008 Helsinki

Näyte: negatiivinen

Em. koirasta ei ole siitä otetusta virtsanäytteestä laboratorion tutkimuksissa löytynyt vieraita aineita

Ei ollut myöskään mainintaa Börjen raskaudesta, joten voimme huokaista helpotuksesta. Puhtain keinoin täällä mennään eteenpäin.

Ihana uusi vuosi!

On jotenkin kiva ajatella, että edessä on taas ihka uusi vuosi uusine tapahtumineen. Vanhalle vuodelle heitettiin hyvästit Sulkki-Pulkkisen porukoitten ranchilla syöden ja saunoen. Niillä on muuten aivan sikaihana pihasauna. Tuli viihdyttyä siellä tuntitolkulla talon emännän kanssa saunoen.

Yöllä palailtiin kotia juuri rakettien ampumisen aikaan. Odoteltiin hiukan että koirulit eivät saisi sätkyä paukuttelusta ja lähdettiin sitten vielä yölenkille. Eipä meidän karvakorvat pahemmin pauketta hätkähtäneet, kun vielä muutama raketti taivaalle lenteli. Tuuli on hirveän kova ja näytti että raketit lentää aivan sivusuunnassa eikä ylöspäin. Toivottavasti ei mitään vahinkoja sattunut.

Ihmetyttää vain joka vuosi, kuinka jotkut vanhemmat antavat alaikäisten lapsukaistensa hääriä ilotulitteiden kanssa. Iltapäivälenkillä seurasin kahden nuoren naisen kännistä toilailua papattien ja muiden paukkeitten kanssa. Siinä ei näyttänyt paljon järki päätä painavan. Toivottavasti nuorilla naisilla on tänään kipeän pään lisäksi myös näkö tallella.