tyylinäyte
Jos meidän Kertulta kysyttäisiin, saako se tarpeeksi ruokaa, vastaus olisi iso EI!
Tyttö on varsinainen ahmatti ja aina kerjäämässä ja tuijottamassa vieressä jos joku jotain syö. Arkipäivää meillä on että Kepa tyynen rauhallisesti haukkaa Arska-emon voileipää, kun Azra tuijottaa telkkaria. Astioiden tiskaukset hoituvat kuin itsestään, olivatpa ne tiskialtaassa tai unohtuneet pöydälle hetkeksi. Äsken juuri ajoin koiran pois keittiöstä kun nousi pöydälle tavoittelemaan juustopalaa.
Tämä varastelu on perheessämme taas tällainen deja vu-ilmiö. Pentuna koulutimme tehokkaasti Kertun pois pikku varkauksista kattilan kansien avulla. Monta vuotta sujuikin hyvin. Nyt vanhoilla päivillään lady on aloittanut ruokanäpistelyt taas. Se olisi hyvä jos touhu pysyttelisi vain ruuassa, mutta Kertun ajatusmaailman mukaan mikä tahansa voi olla syötävää.
Pentuna sen kasoista pilkisteli Azran sukkia ja pikkareita sievästi paketoituna. Naapurit naureskelivat tietävänsä missä ollaan kuljettu kun alkoi olla sähkösinisiä huopapaloja pitkin pientareita: Kerttu sisusti koirankoppia uudelleen syömällä huopamaton pois.
Kerran ihmettelin, mitä kamalaa sen takapuolesta roikkuu keskellä metsää: No, meikäläisen satiinisukkahousuthan sieltä vetäisin näkyviin ja huom. ehjänä!
Viikonloppuna lapset olivat taas Tuikun luona halittavana ja sain kesken äänityksen puhelun, että onko meiltä jotain erityistä kadoksissa. Kepa oli lykännyt hatullisen sitä ihteään ja kasasta löytyi kaikenlaista. Tiesin että se oli syönyt pöytärasun viime viikolla, mutta enpä tiennyt että se oli kolmisen viikkoa sitten nykäissyt huiviinsa myös hiusdonitsini. Ja vasta siltä vedettiin ne lahjanarut mahasta.
Tässä ei luultavasti käy hyvin, pian ollaan varmasti sen kanssa leikkauspöydällä.
Tyttö on varsinainen ahmatti ja aina kerjäämässä ja tuijottamassa vieressä jos joku jotain syö. Arkipäivää meillä on että Kepa tyynen rauhallisesti haukkaa Arska-emon voileipää, kun Azra tuijottaa telkkaria. Astioiden tiskaukset hoituvat kuin itsestään, olivatpa ne tiskialtaassa tai unohtuneet pöydälle hetkeksi. Äsken juuri ajoin koiran pois keittiöstä kun nousi pöydälle tavoittelemaan juustopalaa.
Tämä varastelu on perheessämme taas tällainen deja vu-ilmiö. Pentuna koulutimme tehokkaasti Kertun pois pikku varkauksista kattilan kansien avulla. Monta vuotta sujuikin hyvin. Nyt vanhoilla päivillään lady on aloittanut ruokanäpistelyt taas. Se olisi hyvä jos touhu pysyttelisi vain ruuassa, mutta Kertun ajatusmaailman mukaan mikä tahansa voi olla syötävää.
Pentuna sen kasoista pilkisteli Azran sukkia ja pikkareita sievästi paketoituna. Naapurit naureskelivat tietävänsä missä ollaan kuljettu kun alkoi olla sähkösinisiä huopapaloja pitkin pientareita: Kerttu sisusti koirankoppia uudelleen syömällä huopamaton pois.
Kerran ihmettelin, mitä kamalaa sen takapuolesta roikkuu keskellä metsää: No, meikäläisen satiinisukkahousuthan sieltä vetäisin näkyviin ja huom. ehjänä!
Viikonloppuna lapset olivat taas Tuikun luona halittavana ja sain kesken äänityksen puhelun, että onko meiltä jotain erityistä kadoksissa. Kepa oli lykännyt hatullisen sitä ihteään ja kasasta löytyi kaikenlaista. Tiesin että se oli syönyt pöytärasun viime viikolla, mutta enpä tiennyt että se oli kolmisen viikkoa sitten nykäissyt huiviinsa myös hiusdonitsini. Ja vasta siltä vedettiin ne lahjanarut mahasta.
Tässä ei luultavasti käy hyvin, pian ollaan varmasti sen kanssa leikkauspöydällä.
1 kommentti:
Jos nälkä on tarpeeks kova niin ergonomialla ei tosiaan ole kauheesti väliä.... Ihana kuva Kertusta! T. Ayla
Lähetä kommentti