Namia jaossa, pikkuruinen Ali on porukassa mukana täysivaltaisena jäsenenä
"Pitäkää naminne, löysin jotain mukavampaa nakerreltavaa"
Eilen lauantaina saimme vieraaksi Ali-pojan perheineen mökille. Tarkoituksena oli viettää jälkipäivää. Teimmekin eri pituisia ja eri-ikäisiä jälkiä lähimaastoon. Pikku Ali , 4 kk, suoriutui erinomaisesti n. 200 m jäljestä, jossa oli oikeaoppinen 90 asteen kulma. Tunnistuskin sujui iloisesti. Börje ja Kerttu jäljestivät hieman vanhempia jälkiä. Koirat todella tuntuivat nauttivan metsässä liikkumisesta, eikä pitkä tauko ollut rapistuttanut jälkiviettiä. Börjen tunnistus oli kyllä vähän siinä ja siinä. Jälkeä jatkettiin Elmeri-isovaarin tavoin takajäljelle vain hipaisten maalimiestä. Ne on nuo maalimiehet vaan tosijätkien tiellä jälkihommissa...
Laumajärjestys sovittiin nopeasti ja koirat viihtyivä mukavasti keskenään. Ali vain kummasteli mikseivät nuo meidän koirulit viitsi sen kummemmin leikkiä, piti ihan käydä peppua heiluttamassa kuonon edessä ja vähän ulvahdellakin. Börje oli ulvonnasta ihan ihmeissään ja pakeni helmoihini. Kerttu pentuna ollessaan hoiti tuon leikkiinkutsun paljon suoraviivaisemmin. Se yksinkertaisesti istui nukkuvan Pekon naamalle. Ja siitähän seurasi aina jonkilaista äksöniä. Börje yksinkertaisesti vain mätkii tassulla päin pläsiä tahtoessaan leikkiä.
Ja ne tuliaiskarjalanpiirakat! Timon äiti tekee varmasti Suomen parhaat piirakat. Ahmimme niitä urakalla ja niitä riittää vielä kotipakkaseenkin tulevia herkkuhetkiä varten. Kiitos, kiitos! Oli mukava päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti